Calgary Flamesin ja Montreal Canadiensin uusintakohtaamista Stanley Cupin finaaleissa osattiin odottaa klassikkoa. Sellainen siitä tuli. Ensimmäinen ottelu päättyi suuriin lukemiin, Calgarylle 9-0 ja lehdissä naurettiin Canadiensille. Toinen ottelu oli kovaa vääntöä ja sen vei Calgary, 3-2. Seuraavat kaksi pelattiin Montrealissa, ja voittaja oli kotijoukkue. Kumpikin meni jatkoajalle. Viides ottelu jälleen Calgarylle, ja jatkoajalla 3-2. Ja sitten oli vielä kuudes.

Ja sehän se vasta klassikko olikin! Toisessa erässä Calgary sai alivoimalla 2-2 tilanteen Montrealin päätyyn. Hugo Carpentier pääsi kahdesti kokeilemaan ja paluukiekosta Michael Repik iski kiekon maalin kattoon ja tilanteeksi 1-0. Johto kesti aina kolmannen erän puoliväliin asti, jossa Benjamin Maxwell syötti ja R.J Umberger ampui ottelun tasoihin. Ottelu oli kovaa vääntöä kummassakin päässä ja kummallakin oli tilaisuus ratkaista ottelu. Maalia ei tullut.

9,1 sekuntia jäljellä ja kovan Montrealin tilanteen jälkeen aloitus Calgaryn päädyssä, kentällä Dan Ryderin johtama kakkosketju ja Montrealin ykkösnyrkki, Mike Cammallerin johdolla. Kiekko putoaa jäähän ja Ryder voittaa aloituksen Oskar Osalalle, joka kiihdyttää kohti vastustajan sinistä. Montreal pelaa ehkä hieman lepsusti, koska ei usko mitään dramaattista tapahtuvan. Osala syöttää kiekon keskelle. Kiekko osuu Montreal-puolustaja Michael Sauerin lavan rystypuolelle ja liukuu tämän jalkojen välistä suoraan Dan Ryderille, joka tökkää kiekkoa siten, että se lipuu Carey Pricen jalkojen välistä maaliin. Calgaryn vaihtoaitio repeää, kun punainen valo syttyy. Mutta Bell Centre hiljenee. Ei tämän näin pitänyt mennä! Aikaa oli jäljellä 1,5 sekuntia.

Montreal menetti ties kuinka monennen Stanley Cup -mestaruutensa, Calgary vahvisti kolmannen mestaruutensa. Vuosien 1989 ja 2010 mestaruudet saivat jatkoa vuodesta 2013.

Lisään Dan Ryderin, Jarome Iginlan, Sergei Kostitsynin, Max Paciocrettyn, Miikka Kiprusoffin ja Carey Pricen haastattelun myöhemmin!